Sosiaaliliberaali ääni

Nokian päätös sulkea tehdas Saksassa on herättänyt ymmärrettävää kritiikkiä. Kansalaisjärjestö Attac on esimerkiksi peräänkuuluttanut Nokian tuotteiden boikottia myös Suomessa. Mielenkiintoista on myös, että Kemijärven sellutehtaan jatkon puolesta toimiva kansanliike perää suomalaisilta suuryrityksiltä sosiaalista ja yhteiskunnallista vastuuta. Rohkenen väittää, että Kemijärven sellutehtaan puolesta toimivan kansanliikkeen jäsenet harvoin ovat Attacin jäseniä – ja päinvastoin. Viesti on kuitenkin sama: kummassakin tapauksessa yhteiskunnallisia varoja on käytetty yritysten tukemiseen, joten yritykset omaavat täten yhteiskunnallisen vastuun.

Olen itse huolettomasti ostellut Nokian puhelimia ja jopa mainostanut niitä ulkomailla - pitäisikö minunkin jatkossa ostaa jonkun muun tuottamia puhelimia?

Olen vahvasti sitä mieltä että poliitikot ovat menettäneet otteensa suhteessa vapaaseen markkinatalouteen. Kannatan itse vapaata markkinataloutta, mutta pieni pohjoismainen sosiaaliliberaali(jotkut haluavat kutsua sitä sosiaalidemokraattiseksi – varsinkin liberaalien ns. oikeistosiipi) ääni kuitenkin muistuttaa minua jatkuvasti siitä että oikeudenmukaisuus ja markkinaliberalismi eivät kulje aina käsi kädessä. Tai no, oikeudenmukaisuus tietysti on laaja käsite, mutta minun sosiaaliliberaali lähtökohtani on kuitenkin että oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa pitää löytyä demokraattinen kontrolli jonka avulla myös valtio voi säädellä taloutta niin että varallisuus ei jakaudu aivan toivottoman epäoikeudenmukaisesti. Tällä hetkellä kuitenkin on selvää, että Suomessa ja muualla ollaan luovutettu monessa suhteessa erittäin liberaalille markkinataloudelle. Poliittinen eliitti antaa toisin sanoen yritysten sanella ehdot – se jos jokin on poliittinen ja ideologinen päätös.

Eli, takaisin boikottikysymykseen. Luulen, että kulutuskäyttäytymisellä voidaan vaikutta asioihin rajallisesti. Nokiatuotteiden boikotointi ei missään tapauksessa tule johtamaan paremmin hallinnoituun kapitalismiin. Ericsson tai Siemens tuskin nekään mitään kyyhkysiä ovat. Tarvitsemme kuitenkin kokonaisvaltaisia ratkaisuja vapaan markkinatalouden maksimaaliseen hyödyntämiseen. Toisin sanoen: poliittisten päättäjien täytyy vetää joku raja.