Kamalaa - kerjäläiset tulevat!

Helsingin kaduilla näkyneet kerjäläiset ovat herättäneet keskustelua niin tiedotusvälineissä kuin kahvipöydissä. Itse muistan kuinka kerran yksi italialainen kerjäläinen naureskellen esitteli minulle hänen tapaansa huijata turisteja: hän oli kehittänyt erinomaisen säälittävän tavan linkuttaa jalkaansa, vaikka oikeasti kävelikin hyvin. Mielestäni temppu oli sen verran hieno että annoin hänelle tavallista suuremman määrän rahaa.

Monet pitävät kerjäämistä paheksuttavana toimintana, ja olen jopa muutaman kerran nähnyt kun joku on pilkannut Sokoksen kulmalla kerjäävää henkilöä. Taksikuskikin kerran tokaisi että ”mitä tuo tuossakin haluaa”, kuski oli nimittäin kuullut että lehti oli paljastanut oikein vajan missä kerjäläiset pitivät ”kainalokeppejä ja muuta rekvisiittaa”. Merja Vanhanenkin on kritisoinut kerjäläisiä siitä että kerjäläiset usein tekevät itsestään köyhemmän näköisiä kuin ovat – eli ei penniäkään Merjalta kerjäläisille.
Toinen usein esitetty kritiikki on se, että kaduillamme oleskelevien romanialaisten pitäisi rekisteröityä työttömiksi työnhakijoiksi: näin suomalainen sosiaaliturvakoneisto pelastaisi heidät. Joko heille tarjottaisiin jotain mahtavaa siivoushommaa (josta he sitten maksaisivat veroja mikä on tietysti hyväksi meille kaikille), tai jos töitä ei löytyisi, niin he ainakin saisivat työttömyysrahaa, ja pysyisivät sitten ehkä poissa kaduilta.

Ärsyttävää mielestäni tässä on se protestantis-sosiaalitanttainen - asenne joka aiheuttaa suomalaisissa sokkireaktion nähdessään kerjäläisen kadulla. Eihän nyt täällä meidän Suomessa saa olla kerjäläisiä! Ja heidän lapsetkin vielä! Ihan niin kuin tämä meidän systeemi nyt olisi kaikkien mielestä se ihanin – olen nähnyt eri puolilla paljon onnellisempia ihmisiä jotka kenties kerjäävät, kuin ne alkoholismin murtaneet pitkäaikaistyöttömät jotka sosiaalikafkamainen valtiomme pitää kotonaan työttömyysrahan avuin. Kysymykseni siis on, miksi täällä pelätään köyhyyden näkemistä? Ja miksi materiaalinen köyhyys väistämättä liitetään kurjuuteen – eikö juuri tämä ole stigmatisoivaa? Mitä sitten, jos ammatikseen valitsee kerjäämisen?